Dascha, Hanna ja Baku huhtikuussa 2007

Olen ollut eläinten kanssa tekemisissä oikeastaan lähes koko ikäni. Siskoni kanssa meillä oli lapsena jyrsijöitä (hamstereita, marsuja ym). Lisäksi käytännössä asuimme tallilla.. Hevoset ovat edelleen lähellä sydäntäni, mutta valitettavasti tällä hetkellä minulla ei ole aikaa käydä niitä hoitamassa.

Itse koirien lisäksi olen myös aktiivinen Suomen Dobermannyhdistys ry:n jäsen, jäsenenä olen ollut vuodesta 1996 alkaen. Aloitin yhdistyksen toiminnassa vuonna 1999 auttamalla mätsärissä. Sen jälkeen notkuin lähes joka tapahtumassa, auttamassa ja oppimassa. Vuonna 2000 aloitimme Nanna Moision kanssa SDY:n tarvikemyynnin hoitamisen. Tarvikemyynnin hoitamisen lopetimme syksyllä 2004.

Jonkin ajan kuluttua aloin auttaa SDY:n webbitiimiä päivittämällä tarvikemyynnin sivuja nettiin. Vähän kerrassaan toimenkuvani laajeni ja nyt olen sivuston ylläpitäjä. Olen myös ollut SDY:n hallituksessa 2004-2009 joista olen ollut myös varapuheenjohtajana 5/2008-2009. Vaikka hallituksesta pois jäinkin, jatkan edelleen touhuja yhdistyksen suuntaan. Webmasterina jatkan edelleen ja puuhailen sivussa kaikkea muutakin pientä.

PK-yhdistyksekseni olen valinnut Helsingin Vetokoirakerho ry:n. Jäsenenä olen ollut vuodesta 2005. Olen mukana myös HVK:n toiminnassa. Lehteen olen tehnyt muutamia juttuja ja toimittanut kuvia sekä olen avustanut kokeissa ja lastenvedoissa.

Olen saanut SDY:n pronssisen ansiomerkin vuonna 2003. Hopeinen ansiomerkki minulle myönnettiin 2010.

Olen saanut Suomen Palveluskoiraliiton pronssisen harrastajamerkin 2006, jonka minulle on anonut Helsingin Vetokoirakerho ry sekä saman yhdistyksen kautta hopeisen harrastajamerkin 2008.

Kouluttautuakin pitää, tosin se urakka on vasta alkutaipaleella. Olen käynyt SPKL:n Koulutusohjaajakurssi 1:n (2006) ja olen kortillinen toko-koulutusohjaaja (2006). Lisäksi olen tokokoetoimitsija (2007).



Dascha, Hanna ja Baku syyskuussa 2007

Harrastukseni ovat siis aika eläinpainotteisia. Sen lisäksi minulla on outo kiinnostus nettisivujen rakenteluun ja ylläpitoon:)

Tässä on linkkejä sivustoille joissa minulla on näppini pelissä.


Toteutus ja ylläpito:

Suomen Dobermannyhdistys ry




Dobermannit Santa Julf Alaska & Camorra vom Eichkamp




Scandic Scandal's Dobermanns




Musketeer's Yasmin




Kennel O'zone




Toteutus:

Mirkan Mopsit




Suomen Dobermannyhdistyksen koe- ja koulutustoimikunta





No, eiköhän tässä ollut riittävästi minusta:) Sitten ne sivuston päähenkilöt, eli koirat:


Rocky

Rocky (Papanas Prince) oli ensimmäinen koirani. Saimme sen elokuussa 1994. Isämme ajoi meidät hakemaan Rockya Porvoosta, Leenalta (Kennel Papanas). Meillä ei tosin ollut karttaa, eikä oikein osoitettakaan, joten meinasi koko koira jäädä sinne..:) Ei ollut kännykät vielä kovassa huudossa tuolloin.. Onneksi sitten vihdoin ja viimein löysimme perille ja pieni mustuainen muutti kotiin.

Aikojen kuluessa muutin pois kotoa. Jätin Rockyn sinne vanhempieni luokse. Sillä oli siellä huomattavasti enemmän seuraa, opiskeluni kun veivät aikaa. Asuin erittäin lähellä vanhempiani, joten kävin hakemassa Rockyn joka päivä lenkille tai treenaamaan. Haluaisinkin tässä kiittää vanhempiani Rockyn hyvästä hoidosta!

Rockyn kanssa treenasimme vähemmän tosissaan tokoa ja jälkeä. Kävimme muutamassa tokokisassakin, vaihtelevalla menestyksellä.. Kolme alokasluokan kolmostulosta saatiin kasaan. Ei siis kovin huipputuloksia, mutta tuloksia kuitenkin;) Näyttelyissä käytiin kaksi kertaa, kerran erkkarissa 25.5.1996 ja kerran Open Showssa 24.9.2000. Molemmista tuloksena 0, sillä siltä puuttui alhaalta molemmat P1-hampaat. Lisäksi sillä oli rinnassa pieni värivirhe, mutta se häipyi vanhemmiten liki kokonaan.

Syksystä 2002 meinasi tulla Rockyn viimeinen. Sille tuli mahalaukunkiertymä, eikä ollut kuolema kaukana. Onneksi se siitä kuitenkin selvisi, pääsimme viime hetkellä leikkaukseen. (Kiitokset Herttaan!) Rocky on ollut hieman kovan onnen lapsi, sillä on ollut kaikenlaista kummallista valeraskaudesta lähtien elämänsä varrella..

Hain sen päivittäin kävelylle tai juoksemaan Bakun kanssa. Ja tietysti jäljestämässä, se rakasti sitä! Tokoilu ei niinkään ollut sen mielestä kovinkaan hauskaa, mutta omistajan hihassa roikkuminen kyllä. Ai kuka se pomo oli..;)

Rockyn luonne oli kohtuullisen hyvä. Arkahan se oli, ja vähän huonohermoinen, mutta kotikoirana se oli kympin koira. Paras mahdollinen mitä vain ensimmäiseksi koirakseen voi saada!

Jokaisen elämä kuitenkin tulee päätökseensä täällä ennemmin tai myöhemmin. Rocky kuoli 7.2.2004, 9 v 7 kk iässä. Sen sydän pysähtyi kesken aamulenkin, vaikka sillä ei varsinaisesti sydämessä mitään vikaa ollutkaan. Kiitos Rocky näistä vuosista!


Baku

Jossain vaiheessa alkoi kyteä ajatus kisakoirasta. Rocky oli myös paukkuarka, joten PK-kisoihin ei oikein ollut asiaa. Kun lupa toiseen koiraan heltisi, tiesin välittömästi, mistä pennun haluaisin. Ja yhdistelmäkin oli mitä mainioin. Otin yhteyttä Kennel O'zone -kasvattajaan Outiin ja tein varauksen pennusta. Mustasta urospennusta. Ja pitkä odotus alkoi..

Vihdoin ja viimein pennut syntyivät. Ei tosin yhtään mustaa urosta, joten piti sopeutua ajatukseen ruskeasta. Hetkeäkään en edes ajatellut, että värin takia jättäisin ottamatta. Baku (O'zone Baku) muutti meille heinäkuun alussa 2002. Eikä tuo ruskea ole todellakaan huonon värinen..:) Ensimmäisestä viikosta lähtien aloitimme kontakti- ja jälkitreenit.

Baku ei ole ehkä ihan tyypillisin dobermanni käyttöominaisuuksien suhteen. Sillä ei ole erityisemmin oikein mitään viettiä eikä oikein erityistä ruokahaluakaan, vaan se on kaikinpuolin erittäin tasainen koira. Ja itsevarma. Ulkona se ei rähjää millekään, kotona se viihtyy itsekseen sohvankulmalla. Siis varsin ihanteellinen kaupunkikoira. Mutta tottiskentällä nuo ominaisuudet vaativat aika lailla ohjaajalta kekseliäisyyttä. Baku ei ole minulle helppo koira kouluttaa, mutta saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Opettavainen koira tuo on, ja tietysti erittäin rakas:)

Jo tässä vaiheessa haluan kiittää Bakun kasvattajaa Outia ja kaikkia muitankin ystäviäni, erityisesti Nannaa ja Meritaa, jotka ovat auttaneet minua koirieni kouluttamisessa! Ehkä joku päivä minäkin vielä opin..:)

Treenaaminen on kuitenkin tuottanut tulostakin. BH-kokeen olemme suorittaneet 18.9.2004 ja toko-kokeissakin käyneet jokusen kerran (TK1 2.10.2004; TK2 17.4.2005). Jälkikokeessakin (PAJÄ 1) kävimme 28.8.2005, ei niin hyvällä menestyksellä (tottis 36, maasto 195). Parempi onni sitten seuraavalla kerralla:) Jota ei sitten koskaan tule..

Helmikuussa 2006 vein Bakun tutkittavaksi Timo Talviolle Etelä-Helsingin Eläinlääkäriasemalle, sillä sen liikkumisessa tuntui olevan jotain outoa. Jotain pientä minkä vain minä näin, osui silmään tietyissä tilanteissa. Koira kuvattiin ja niskasta paljastui epämuodostumaa nikamista. Diagnoosiksi annettiin epätyypillinen wobbler (käytännössä niska on aavistuksen löysä, ahtaumaa ei ole). Vaiva ei haittaa koiran elämää tällä hetkellä mitenkään, mutta jälkikokeeseen emme enää osallistu. Pannan käyttö vaihdettiin valjaisiin jotta niskalta saadaan ylimääräinen rasitus pois. Myös A-esteen tahkoaminen oli syytä jättää terveemmille. Baku on nyt täysipainoinen tokokoira ja toki peltojälkeä ajetaan. Tavoitteita on tokopuolella voittaja-luokan korkkaaminen 2008, katsotaan miten käy:)

Näyttelyissäkin Bakun kanssa on pyörähdelty enemmän ja vähemmän. Saldona kaksi sertiä ja värinauhaskaalaa keltaisesta vaaleanpunaiseen. Herra kun on aavistuksen kapoinen, niin se sitten pistää joskus tuomarin silmään..;)

Kirjoittelen tätä vuoden 2007 viimeisenä päivänä. Nyt on hyvä hengähtää ja kurkata tämän vuoden saavutuksia. Aina herkkämahaisen koiran kanssa löydettiin sopiva ruoka, ja herra löysi 5,5 vuoden iässä ulkomuotoonsa uusia ulottuvuuksia;) Baku vahvistui miehisiin mittoihin ja levisi hieman edestäkin, mikä on meillä ollut vähän se heikko kohta. Näyttelymenestystäkin on tämän vankistumisen seurauksena vuodelta 2007 tullut mukavasti, useampikin ERI on plakkarissa kuten muutama PU-sijoituskin! Toinen sertikin heltisi Seinäjoelta lokakuussa 2007. Kolmannen ja viimeisen sertin metsästykseen sitten jatkamme heti vuoden 2008 tammikuussa, ja niin kauan kierretään että se jostain saadaan. Toivottavasti siis:) Bakun kanssa näyttelyissä on oppinut että mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma..

Peltojälkitreenejä jatkettiin ahkerasti koko kesä 2007. Ottaen huomioon vuoden takaisen tilanteen, jossa koiran motivaatio oli täysin kateissa, jäljestys on edennyt varsin mukavasti! Onhan Baku toki peltojälkeä ajanut koko ikänsä, joten laji ei ole sille ihan uusi. Ajatus erikoisjälkikokeesta alkoi kyteä todella loppukesästä, kun sain muutaman kisamittaisen jäljen ajettua ja luottamusta koiraan ja itsellenikin että kyllä se mokoma osaa! Ajatus oli alunperin lähteä vasta 2008 kokeeseen, mutta helppohan minut oli ylipuhua kun koira oli hienossa kunnossa...;)

Lähdimme sitten kokeilemaan onneamme HVK:n järjestämään erikoisjälkikokeeseen Inkooseen 27.10.2007. Arpaonni nakkasi meille jäljen nro 3. Ei ihan viimeiseksi tarvinnut sentään jäädä:) Jälki lähti heti tyylikkäästi alamäkeen, joten oli hieman haasteellista saada koiran nenä pysymään alhaalla.. Mutta se tarmo! En ihan äkkiä muista Bakua noin innokkaana jäljellä! No, olihan sen motivointiin kiinnitetty erityistä huomiota ja muutama treenijälkikin oli mennyt varsin vauhdikkaasti, mutta kokeessa se oli jotain aivan muuta! Se on normaalisti hyvin rauhallinen ja tarkka jäljestäjä, joten hiki sen kanssa ei tule. Nyt sen perässä sai kävellä varsin reippaasti. Jäljestämistarkkuus toki kärsii kun vauhtia tulee, mutta ei haitannut. Vahvana on mielikuvat vuoden takaisesta leiristä kun herra keskittyi lintujen bongailuun..

Kulmat menivät hieman yli, mutta kertaakaan se ei pyörinyt niissä. Ilmaisut ovat sen heikko kohta, maahanmeno on aika tylsää varsinkin jos on kostea maa.. Tähän onkin tarkoitus ensi vuonna puuttua, vaihdan ilmaisun johonkin muuhun ettei ilmaisut kärsi tuosta maahanmenon nihkeydestä. Kaikki esineet se ilmaisi, mutta tyyli oli hieman vapaa;)

Kaiken sen säätämisen jälkeen tuomarin arvostelussa saimme kuitenkin kasaan 70 pistettä, jotka ovat riittävät pisteet koulutustunnukselle FH1! Ja ensimmäisellä yrityksellä! Tietysti hieman harmittaa ettei Baku näyttänyt parasta osaamistaan, mutta olen niin tyytyväinen siihen intoon mitä siellä näin, että välikö tuolla tarkkuudella...:)


Inkoo 27.10.2008, FH1

Tällä hetkellä Baku on nyt siis yhtä sertiä vaille Suomen Muotovalio. Alkaa olla näyttelykäynnit hieman jännittäviä, toivotaan että se puuttuva serti vielä jostain saadaan:)

~ ~ ~ ~ ~ ~

Tilannepäivitystä liki vuotta myöhemmin, 23.11.2008.

Bakulla alkoi selkä vaivata jo viime vuoden lopulla, ja käytin sitä useammankin kerran lääkärillä. Akupunktiota, kipulääkettä, relaksanttia... Mistään ei tuntunut olevan apua. Lääkäri sitten päätti että voisi olla viisainta kuvata selkä että selviäisi mikä siellä mättää.

Vein Bakun sitten Aistiin. Siellä se päätettiin magneettikuvata kauttaaltaan. Omistajaparka laitettiin kotiin odottelemaan useammaksi tunniksi ja pelkäämään pahinta... Kun menin hakemaan Bakua sieltä pois, lääkäri Sigitas Cizinauskas kertoi ensin löydöksistään. Kävimme kuvista rangan päästä alkaen läpi. Ensin niska, missä tiesinkin olevan vaivaa. C6-C7-nikamien välissä oli havaittavissa lievä välilevynpullistuma ja lievää rappeumaa, selvästikään se ei liikuta itseään oikein. Sitten käytiin loppuranka läpi ja päästiin hännäntyveen asti. Siinähän sitten kysymään, että niin mikä siellä siis nyt on vikana? Ei mikään, ranka on varsin priima 6 v koiralle... Niskakaan ei ole yhtään niin huono kuin on pelätty. Nämä löydökset eivät selitä selän oireilua.

Jahas, mikäs sitten eteen? Kyselin ystäviltäni fysioterapeutin nimeä, ja sain suosituksena käydä koittamassa osteopaatti Maare Kaiperlaa. Hän tunsi Bakusta heti, että suurin osa sen vaivoista johtuu sen 5 kk:n iässä tapahtuneesta törmäyksestä autoon! Pään lihakset on aivan jumissa... Maarella onkin sitten käyty useammankin kerran tässä vuoden mittaan, ja ero entiseen on ihan mieletön! Baku on innostunut leikkimään, riivaamaan, kikkailemaan, pissimään linssiin jne...;) Tottiksessakin se on niin vireessä, että tässähän joutuu jo miettimään uusia koulutuskeinoja! Kertaakaan ei ole tarvinnut käydä lääkärissä tämän jälkeen...

Tästä virtaantumisesta johtuen, myös tokokisat on menneet hieman pepulleen. Kahdessa voittajaluokan kokeessa olemme kesän aikana käyneet, molemmista komea 0-tulos. Herralla kun oli vähän omaa kivaa, ja yleisöllä. Mulla ei... No, otetaan tuo hanskaan ja uusi yritys sitten taas:)

Näyttelyurallakin tapahtui monenlaista vuoden aikana! Baku sai kuin saikin sen viimeisen sertin Lahden KV-näyttelystä 28.4.2008. Näin siitä valmistui sitten Suomen muotovalio! Juu, ja esittäjä-omistaja sitten pillahti itkuun kun PU 1 -sijoitus varmistui..:p No on tätä odotettu! Kävimme myös Venäjälläkin pyörähtämässä, Baku oli siellä VSP ja Dascha ROP. Kotiintuomisina siis Bakulle RUS MVA -arvo. Joka on vielä tosin vahvistamatta...

Peltojälkitreenit ovat jääneet nyt tauolle, lunta pätkähti maahan sitten kertalaakista. Keväällä heti jatkuu treenit, Bakulla on ihan uusi vaihde tuolla jälkipellollakin. Treenaillaan kulmia kuntoon, ja ehkä sitä kakkostakin käydään koittamassa. Se jää nähtäväksi.

~ ~ ~ ~ ~ ~

Vuoden 2009 kuulumisia Bakulta

Vuosi lähti käyntiin treenien ja näyttelyiden merkeissä. Bakun kanssa käytiin useammallakin ulkomaanreissulla, näistä tuloksena Latvian, Ruotsin ja Viron muotovalion arvot! Myös Liettuasta saatiin sert, mutta luokkasertinä sillä ei valioidu. Niitä tarvittaisiin vielä muutama lisää jotta siitä jotain iloa olisi:) Kävimme Virossa myös KK-kokeessa, jossa Baku voitti luokkansa, sai KK1-koulutustunnuksen ja meillä oli koko kokeen paras yleisvaikutelma!

Treenipuolella saimme tokoliikkeet erittäin hyvälle mallille ja kesäkuussa ykköstulos jäi todella pienestä kiinni. Kun herra unohti kokonaan tunnarin syvimmän olemuksen;) No ei hätää, syksylle oli kesälomalle buukattu kolme koetta. Ongelmia oli viime kesän jäljiltä paikallaolossa vinkuminen, ruudusta karkaaminen ja luoksetulon seisomisen "unohtuminen". Nämä kaikki saatiin treenillä kuntoon ja nämä toimivatkin tuossa kesäkuun kokeessa erinomaisesti. Tästä hyvin mielin kesälomareissulle :)

Kunnes taas kerran kohtalo puuttuu peliin. Ekalla lomaviikolla kävi ikävä tapaturma tottiskentällä toisen uroksen käydessä paikallaolossa olevan Bakun päälle. Ei reikiä ja ei mitään samantien näkyvää vammaa. Huh, ennätin jo huokaista helpotuksesta, Bakullahan on se lievä välilevynpullistuma siellä niskassa...

Niinhän minä luulin. Viikko-kaksi tuon jälkeen huomasin että koira on oikeasti kipeä. Se on aina osannut liikkua niskan luomien rajoitusten mukaisesti, kun se itse saa päättää miten se liikkuu. Toko on ollut hyvä laji, kun siellä ei tuota rauhallisempaa koiraa ole katsottu kieroon;) Nyt tuossa tappelussa se joutui tekemään paljon äkkinäisiä liikkeitä ja se sysäsi sen täysin jumiin:( Lähdimme Kannuksen kokeeseen, verryttelyssä se oli ihan ok, mutta kun pääsimme kehään, niin tajusin että se verkka oli ainoa mitä se kesti:( Toko-uramme päättyi siis keskytykseen...

Bakua on nyt hoidettu akupunktiolla ja osteopatialla sekä ajoittaisin kipulääke- ja relaksanttikuurein. Muun nukutuksen yhteydessä kuvattiin tuo niska ja rankakin, kaikki on edelleen erinomaisessa kunnossa. Mitään muuta sille ei ole tehtävissä ja nyt tässä omistaja-parka seuraa koiraa haukankatseella, että milloin se viimeinen päivä koittaa...:(

~ ~ ~ ~ ~ ~

Bakun aika täällä seuranamme tuli täyteen 15.4.2010. Raskain mielin jouduin viemään Bakun viimeiselle matkalleen, taistelu välilevyongelmia vastaan hävittiin...:( Kiitos äidille Bakun hoitoavusta ja Outille Elämäni Koirasta!


Dascha

Kesällä 2005 ajattelin, että ottaisin toisen koiran kasvamaan, itselleni kisakoiraa PK-lajeihin havitellen. Pitkän etsinnän jälkeen pentu löytyi. Saksasta... Dascha vom Havelland saapui luokseni toukokuussa 2006. Dascha onkin sitten ollut varsin haasteellinen neitokainen. Energinen, aktiivinen mutta silti sillä on aavistus järkeäkin päässä. Aavistus tosin vain;) Opettavainen koira, aivan erilainen kuin nämä aiemmat urokseni. Ensimmäinen narttu käsissä, ja täytyy sanoa, että kyllä niissä uroksissa ja nartuissa taitaa pikkusen eroja olla...;) Kovasti tavoitteita toki Daschan varalle on, katsotaan miten ne saavutetaan:)

Daschan kanssa treenipuolella on jäljestys kovassa vauhdissa. Peltojälkeä on treenattu koko kesä 2007, toki hieman kakkosvaihteella Bakun treenamisen ohella. Lupaavalta näyttää! Tavoitteena on kuitenkin metsäjälkikoe, mutta erikoisjälki ei ole poissuljettu. Työskentelemme siis pellolla vielä ainakin toistaiseksi, katsotaan sitten minne se tie lopulta vie.

Tottispuolella onkin ollut sitten enemmän haasteita. Suunnilleen mikään mitä Bakun kanssa tein, ei toimi Daschan kanssa. Alkuhankaluuksista kun pääsimme eteenpäin (tästä kiitokset Tarjalle!), on yhteistyö sujunutkin ihan eri tavalla. Meillä on nyt jonkinlainen ymmärrys toisistamme, koiran täyttäessä kohta 2.. Nyt ollaankin edetty reipasta vauhtia ja koesuunnitelmiakin jo kasailtu. Vuodelle 2008 tavoitteena on BH-koe ja tokopuolellakin olisi tarkoitus pistäytyä. Neidillä on pienehkö ongelma muiden kanssa, muut pitää haukkua suohon. Tämä probleema lienee ratkottava ennen ensimmäistäkään koetta..;)

Näyttelyissäkin on ehditty käväistä. Dascha onkin menestynyt varsin mukavasti, nyt alle 2-vuotiaana sillä on tarvittavat 2 sertiä kasassa ja useita PN-sijoituksiakin. Ensi vuonna neidin täyttäessä 2 jatketaan sitten viimeisen sertin metsästystä ja keskitytään koepuoleen.

Olen Daschaan erittäin tyytyväinen. Haasteellinen sekin on, tosin aivan eri tavalla kuin Baku. Mutta mitä kivaa harrastamisessa sitten olisi jos ei edes joskus saisi hakata päätään seinään?

~ ~ ~ ~ ~ ~

Tilannepäivitystä Daschallekin. Ettei kaikki menisi kuten elokuvissa, kohtalo puuttuu peliin...

Daschan kanssa näyttelyurasta tuli aika lyhyt. Viimeisen sertin se sai heti ensimmäisestä näyttelystään jossa se kävi 2 v täytettyään, ollen ROP. Venäjältä on se yksi serti myös plakkarissa. Se olisi sitten käyttötulosta vaille FIN & RUS MVA.



Dascha palkintojensa kanssa syksyllä 2008

Toko-kokeessa alokasluokassa kävimme kesän aikana kahdesti. Ensimmäisestä ei tullut ykköstulosta, rankkasadekuuro oli liikaa paikallolossa... Toisesta kokeesta tuli ykköstulos, Dascha toimi erinomaisesti! Tuomarilla oli todella tiukka linja arvostelun suhteen, joten lienee saa olla noihinkin pisteisiin tyytyväinen:)

Kesän aikana tavoitteita on ollut ja ne on muuttunutkin monesti matkalla. Pellollahan olemme jäljestäneet koko ajan, haaveena päästä myös FH-kokeeseen. Tottista olen koko ajan samalla tahkonnut, sillä metsäjälki ei ole lajina unohdettu siltä. Treenit etenivät oikein hienosti, ja saimme jopa koepaikan Maskuun lokakuun lopulle.

Kokeessa sitten sää ei todellakaan suosinut. Taisi olla syksyn hurjin myrsky sopivasti kohdillaan. Ja kun koira on kuitenkin 2,5 v... Hyvissä olosuhteissa ei tuloksen saaminen olisi ollut ollenkaan mahdollista, mutta nyt hurja vastatuuli oli liian haastavaa pikkuneidille, eikä tulokseen vaadittavia pisteitä saatu kasaan. Toinen koe oli viikkoa myöhemmin Kalannissa, mutta sielläkään ei auringonpilkut olleet kohdillaan. En tiedä johtuiko paljosta treenistä vai mistä, mutta Dashcalla oli niin väärä mielentila lähteä jäljelle kun ikinä vaan voi olla... Ei tulosta:(

Daschan piti tehdä pentue kennel O'zone:n nyt talven juoksusta. Outi kiitettävän hyvin tutkituttaa jalostusmateriaalin, ja niin mekin sitten mentiin sydäntutkimukseen. Jotenkin aina olen miettinyt, että kyllä tässä jotain tulee vastaan, etten saa Daschasta kisakoiraa. En silti koskaan kuvitellut että se tulee sydäntutkimuksessa. Daschalla todettiin tutkimuksessa kammiolisälyöntityypin DCM. Myös 24 h Holter-tutkimus varmisti asian. Daschalle ei tule siis pentuja, vaikka se on ulkoisesti täysin oireeton. DCM:n ollessa vitsaus rodussamme, tällaisen koiran käyttö jalostukseen olisi täysin moraalitonta. Ja tästä ei tietäisi mitään, jos sitä ei olisi tutkittu. Toivon vaan, että tämä tutkimus (perustutkimus EKG ja ultra) lisääntyisi kasvattajien keskuudessa. Tästä taudista ei päästä eroon sillä, että silmät pistetään kiinni, ei meillä oo...

Eliniän ennuste tämän ikäisenä todetulla DCM-koiralla on 2-3 vuotta. Toki yksilöllisiä eroja on, eikä varmaa ennustetta osaa kukaan sanoa. Hyvin todennäköisesti Daschan kohtaloksi koituu nuo lisälyönnit, jotka ryppäinä tai liian tiheinä tullessaan pysäyttää sydämen. Koiran kannalta ehkä armollisin tapa lähteä. Omistaja tässä eniten kärsii:(

Holter-seurannasta näkyi, että kaikki aktiviteetti lisää lisälyöntien määrää merkittävästi. Tämä siis tarkoittaa, että sen kanssa täytyisi ottaa rauhallisesti. Jep, ei onnistu. Otan siis tietoisen riskin joka kerta treenatessani koiraa, tai päästäessäni sen juoksemaan. Mutta mieluummin lyhyt ja onnellinen elämä kuin pitkä ja tylsä narun päässä...

Elämä on. Kaikkea ei voi saada. Dascha viettää onnellista elämää röhkien sohvalla ja käyden treeneissä kuten ennen. Mutta koska sitä pitää olla hullu, tulen vielä ottamaan dobermannin. Mihinkäs sitä seepra raidoistaan pääsee...:)

~ ~ ~ ~ ~ ~

Vuoden 2009 kuulumisia Daschalta

Dascha on vielä hengissä:) Sen kanssa pyörähdettiin vuoden aikana myös näyttelyssä Virossa ja Liettuassa. Takataskussa on Viron SERT, joka sekin jää odottamaan sitä koetulosta... Kesän aikana jäi vähän jälkitreenit vähiin, osin kyllä noiden reissujenkin takia. No, ensi kesänä sitten töhötetään sitäkin ahkerammin pellolla! Daschan kanssa käytiin myös KK-kokeessa Virossa, kolmas sija ja koulutustunnus KK1! Tarkoituksena oli lähteä myös KK2-kokeeseen mutta järjestäjät sitten peruivat sen päivää ennen koetta...

Dascha oli syksyllä todella väsynyt, Rakveren näyttelyn jälkeen päätin että siinä oli sille vika reissu. Se nukahti saman tien häkkiin kun toin sen pois kehästä. Ei todellakaan tämän sähköjäniksen tyyliä! Se menetti myös lihaksistoaan ja oli kaikin puolin nuutunut. Kyllä pelotti mennä sydänultraan joulukuussa... Hah, ei siellä pumpussa mitään uutta vikaa ollut. Supistuvuus oli jopa parantunut ja lisälyönnit ovat edelleen pois lyhyessä EKG:ssa. Nyt se on taas elämänsä kunnossa ja pirteä kuin ennenkin. Lihaksistokin on taas ennallaan. Kuka tietää mikä siinä oli syksyllä.

Daschan kanssa jatketaan vuodelle 2010 peltojälkitreenejä, jos vaikka kokeeseenkin lähtisimme. Ja tottista jatketaan edelleen, ei tuota kestä kukaan jos se ei pääse treenaamaan....;)

~ ~ ~ ~ ~ ~

Vuoden 2010 kuulumisia Daschalta

Dascha on voinut varsin mukavasti :) Virosta saatiin toinenkin SERT ja kokeissakin käytiin pyörähtämässä. KK2 saatiin kertalaakista kera luokkavoiton mutta se FH1 ei onnistunut vieläkään. Ensi vuonna taas yritellään sitäkin :)

Treenejä jatketaan siis normaalisti, tottista aherretaan ja kesäkaudella myös jälkeä. Ensi vuodelle on tavoitteena KK3, FH1 ja se viimeinen SERT vielä...

~ ~ ~ ~ ~ ~

Vuoden 2011 kuulumisia Daschalta

Daschasta tuli Viron Muotovalio :) Viimeinen valionarvosta uupunut serti saattiin Rakveresta huhtikuussa :) Kyllä oli tiukassa!

Java joulukuussa 2008, ikää 10 vko